Vaiveron Myllytilan historiaa
Kylän ensimmäinen mylly
rakennettiin Vantaanjoen rannalle lähelle nykyistä myllytilaa, todennäköisesti 1600-luvun lopulla. Nimensä se sai hausjärveläisen Vaivaron uudistilan mukaan, mutta myllyn nimi sai uuden muodon aikojen kuluessa. Nykyisin nimi on Vaivero.
Vuonna 1756 myllytila sai vakinaisen asutuksen, jolloin alkoi toimia myös uusi, kahden kiviparin mylly. Nykyinen asuinrakennus rakennettiin vuonna 1820. Vuonna 1853 myllytilan myllyoikeuksineen osti kultaseppä Nikodemus Allenius 500 hopearuplan kauppahinnasta. Nikodemuksen kuoltua tämän poika Juho jatkoi myllärin ammattia. Juho oli saanut mennessään naimisiin Olga Marian kanssa myötäjäisinä lisää maata myllytilaan.
Peltoa raivattiin lisää ja asuinrakennusta laajennettiin, ja asuinrakennus saikin nykyisen kokonsa vuonna 1890. Karjarakennus oli rakennettu jo vuonna 1887 ja muut rakennukset myöhemmin, Uusi sauna vanhan savusaunan tilalle rakennettiin viimeisenä.
Juhon ja Olgan perheeseen syntyi kuusi lasta, joista kolme kuoli jo lapsena, mikä ei tosin ollut kovin poikkeuksellista tuohon aikaan. Juhon ja Olgan kuoltua tyttäret Siiri ja Hanna myivät 1930-luvun alussa osuutensa veljelleen Yrjölle, joka ei tosin kovin kauan palvellut kyläläisiä myllärinä, sillä vuonna 1928 perustettu Tuottajain Mylly vei pikkumyllyjen toimintamahdollisuudet.
Myllyrakennus rappeutui ja purettiin 1960-luvun alussa. Poikamieheksi jäänyt Yrjö kuoli vuonna 1978 saavutettuaan 77 vuoden iän. Kuolinvuotenaan hän oli testamentannut myllytilan irtaimistoineen Hyvinkää-Seuralle, joka on saantonsa jälkeen korjannut pahoin rappeutuneita rakennuksia ja irtaimistoa, pääosin talkoovoimin. Vuonna 1987 seura vuokrasi myllytilasta noin 7 hehtaaria (eli lähes puolet) golfkentän lisäalueeksi.
Hyvinkää-Seura ry:n tavoitteena on säilyttää Vaiveron myllytila talomuseona ja kehittää toimintaa, jotta viihtyisässä pihapiirissä hyvinkääläisillä on oleskelumahdollisuus Vaiveron kosken partaalla.
Vaiveron myllytilan alkuajoista
Vaiveron alueella on käynyt ihmisiä jo kivikaudella. Pysyvä asutus Hyvinkäälle tuli pohjoisesta Vanajasta, Janakkalasta ja Hausjärveltä jo keskiajalla. Alue luettiin Arolammin kylään ja nimi lienee tarkoittanut "Vaivan aroa", jossa aro merkitsee niittyä. 1500-luvulla Arolammilla oli kolme taloa: Pirttilä, Nokkala ja Katila. Vielä 1600-luvun kirjoituksissa muoto oli Vaivaro, vaivalloisen matkan takana, pohoisesta tullessa piti ylittää soita ja joki. Paavolan pelloilta on löytynyt kaksi kivitalttaa: Toinen kampakeraamiselta ajalta n. 2000e.Kr. ja toinen vasara-kirveskulttuurikaudelta n. 1000 e.Kr.
Alue oli yhteisomistuksessa, ilman pysyvää asutusta, kunnes kuningas Kustaa III sääti ensimmäisen Suomen matkansa aikana Helsingissä 1775 asetuksen maan uudesta jakamisesta. Kylien yhteinen liikamaa, kuten kruunun maat saatiin erottaa uusiksi verotaloiksi. Mikäli halukasta talonpitäjää ei löytynyt, liikamaat menetettiin kruunulle. Uudisraivauksen asuttamiseksi valtio myönsi 15-20 verovapausvuotta, mutta samalla holhosi uudisviljelyä, mm. perunamaiden pito oli pakollista.
Tällä isojakoasetulsella luotiin noin 2000 uutta tilaa Suomeen. Näin syntyivät Vaivaro, Aittola, Heinilä ja Isola Hausjärven puolelle sekä Perttula, Välenoja ja Mattila Nurmijärven puolelle.
VAIVAROn perustivat 1756 nurmijärveläiset Juho Juhonpoika ja tämän puoliso Beata Juhontytär. Perheeseen kuuluivat kuusi poikaa ja tytär Ulrika. Taloksi Vaivaro erotettiin 1780. Kun torppa oli Juhon ja poikien raivaamana hyvässä kunnossa, sille määrättiin heti täysi vero. Juhon sanomana perimätieto kertoo: "Vai vero tässä heti!" Ja Vaivaro-nimi muuttui vähitellen kansan puhekielessä Vaiveroksi.
Uudistalo sai oikeuden kasketa vuosittain muutaman hehtaarin laidunmaata ja myydä tukkeja Nukarin sahalle sekä osuuden myllyyn. Vuonna 1785 talolleerotettiin Erkylän puolelta maakolmio, joka yhä näkyy kartoissa. Vaiveron pinta-ala oli 1252 tynnyrinalaa, eli noin 700 ha.
Tilan 200-vuotista historiaa
Hausjärven pitäjän, johon Arolammen osakylä Vaivaro kuului vuoteen 1917 eli Hyvinkään kunnan muodostamiseen asti, myllyluettelossa vuodelta 1782 mainitaan jo Vaivaron mylly, tuolloin kyläläisten yhteinen nk. jalkamylly. Se toimi silloin runsasvetisen Vantaanjoen partaalla ympäri vuoden.
1813 saatiin tähän Myllykoskeen kaksikivisen tullimyllyn rakentamislupa. Mylly jauhoi viljaa toista sataa vuotta uudistuksia ja korjauksia lukuun ottamatta.
Tammikuun 31 päivänä 1853 tehdyllä kauppakirjalla myllytila rakennuksineen siirtyi 500 hopearuplasta kultasepänkisälli Nikodemus Alleniukselle, jonka suvulla tila oli 125 vuotta Yrjö Aleniuksen kuolemaan asti. Yrjö, kuten Juho-isänsä, kirjoitti nimensä yhdellä l:llä, mutta kirkonkirjoissa se on Allenius-muodossa.
Vaiveron mylly toimi 1930-luvun puoliväliin asti. Käytöstä tuli kannattamatonta Tuottajain Mylly Oy:n perustettua uudenaikaisen myllyn 1920-luvun lopussa Hiiltomon alueelle Hangon radan varteen.